Mitä meille kuuluu

Jos metsään haluat mennä nyt sä takulla yllätyt. lallallallal

Pitkästä aikaa taas alkoi tämä "kirjoitussuoni" kukkia. Varmaan syksy ja sieni metsä saa sen aikaan.

Mitä meille kuuluu? No pidetty hiljaiseloa. Olen kuumeisesti yrittänyt töitä etsiä satoja ja satoja hakemuksia mutta tuntuu niin turhauttavalle. No onneksi minulla on tämä koira kopla täällä ja tämä ihana metsä maisema. Tai no hahah Kelan mukaan asun maatilalla kun olen tilannut öljyn maatalouskaupasta. He eivät voi olla varmoja jos vaikka lämmitys öljyn käyttäisinkin maatalouskoneisiin.... JUU traktorillahan minä täällä ajelen suuren suurella nurmikko tontilla hahhah. (olis edes se auto millä ajella )  Tämä on yksi niistä naurunaiheista ja epätodellisilta jutuista täällä 100 vuotiaassa Suomessa. Kuinka monta selvitystä olen joutunut tekemään milloin minnekin. Olen työtön mutta te-toimiston mielestä opiskelija, mutta kelan mukaan olen vain sivutoiminen opiskelija eli työtön. Kyllä näin saadaan pitkäaikaistyöttömien tilastot pienemään kun, yhtäkkiä tiputetaan pois listoilta. Ota siitä nyt sitten selvää tästä 100 vuotiaasta SUOMESTA.  

Onneksi siis minulla on nämä koirat ja tuo metsä tuossa ikkunan alla. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin Morriksen kanssa aamulenkille. Ja kuinka ollakaan oli joku autokin löytänyt itsensä sinne metsään. Kävelimme ohi ja kuulin kuinka metsästä kuului ääniä. Kuiskasin Morrikselle HAUKU :D (ihan vaan harjoiteltiin haukkumista)   ja niin kajahti Iso mustan kantava ääni.  Ja hetken päästä kuulin kuin auto lähti pois. Ja me saatiin metsän sieni saalis itselle. Tunti käveltiin ja 3 muovikassillista suppilovahveroita kerättiin.  Ja voi tuota ihana iso mustaa Morrista niin se pysähtyi ja istahti odottamaan, kun minä keräsin suppiksia.  

Tässä saalis joita nyt tässä sitten mietitään mitä me näistä tehdään. 

Käytiin sitten vielä toinen lenkki ja saatiin vielä yksi muovikassillinen suppikksia. Ja uskaltauduin jopa yhden tatin poimimaan :D katostaan jos siitä saadaan yksi sieni lisää minun keräys listalle.  Jossa on siis kanttarelli, suppilovahvero ja musta torvisieni.  En vielä ole uskaltautunut muihin koskea.

Mutta kuinka kaunista siellä metsässä onkaan. Ja kuinka terapeuttista se voikaan olla kun kävelee metsässä ja kuuntelee metsän ääniä.  Katsokaa nyt eikö olekin. En siis todella näitä sieniä edes tunne mutta ne ovat kauniita.

Nyt on sienet kuivatuksessa osa uunissa osa saunan lauteilla. Yhdestä osasta tein ihanaa suppiskeittoa nam siis voi taivas miten hyvää. (ja käytin muuten vehnäjauhojen sijaan gluteenittomia jauhoja) eli tämän ohjeen mukaan tein.

Suppiksia ja sipuleita kuullotin kattilassa voin kanssa niin, että nestettä haihtui. Sen jälkeen 4 ruokalusikallista niitä gluteenittomia jauhoja ja vettä 8dl, kasvisliemi kuutio, aromisuolaa, mustapippuria ja hiukan annoin sekoittaessani kiehua ja näin keitto hiukan paksuni.  Lopuksi lisäsin  koskenlaskija juustoa n. puolipakettia ja 2dl kuohukermaa.