Lauantai päivä Frankfurtissa.

Kello oli herättämässä jo aamulla neljältä. Mutta kuinka ollakaan nelijalkainen herätyskello päätti alkaa voida pahoin kahdelta. Eli ne niistä unista sitten. Mutta ei se mitään kun tiedossa oli päivä Frankfurtissa. Kaikki alkoi lupaavasti, koneeseen päästiin. Mutta kuinka ollakaan paikkani olikin keskellä kahden ison miehen välissä. Huhuh onneksi ei ollut pidempi matka. Nyt tiedän miltä tuntuu pihvistä olla sämpylöiden välissä tiiviisti :D No yritti se toinen setä siinä vitsejä välillä kerroilla. Että ihan turvallista siinä oli. Perille siis pääsin. Seuraava kysymys olikin. Ei missään kylttejä tai muutakaan infoa, mihin mukana matkaava koira tuodaan. Yhdeltä henkilökunta sedältä kysymään joka ei siis puhunut kuin saksaa. No sain kyllä selvitettyä, että mitä etsin ja sen verran setä ymmärsi että ohjasi minut oikeaan paikkaa. Tästä siis jäinkin miettimään, että miksi ei voi selkeästi opasteita laittaa mihin mikäkin tulee. Sain siis koiran ja vastaanottaja löydettiin. Nyt ...