Kennel Famurin

27.-28.6.2015 Jällivaara KV Matka alkoi Porista ihanan porin koiraporukan kanssa. Matkaan tällä kertaa lähti mukaan Lordi ja Jade Löwchenit.  Bussi matkailussa on se hyvä puoli, ettei itse tarvitse ajella pitkiä matkoja.  Mutta ei sitä matka kuitenkaan nukkua kun koko bussi on täysi ihania ystäviä joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Yllätys että takapenkki oli taas vallattu allekirjoittanut ja Katja. Se on jo tullut traditioksi meille. Matkaan oli tekaistu Katjan kanssa pizzaa ja keitetty kahvia pulloon. Joten ei se uni niin helposti sitten tulekaan.  Jade ja Lordi ABC pysähdys paikkoja matkalla matkalukemista Ja niin vaihtui maa Napapiiri et aika korkeella ollaan  Niin ne maisemat vaihtui ja matka taittui. Perille Jällivaaraan saavuttiin puolen päivän tuntumaan. Ja saatiin mökit. Ilta ohjelmassa oli kauppa ja ruokailu joka oli sovittu etukäteen. Koko mökkiseurueen koirat saivat juoksennella yhdessä ja niillähän hauskaa riitti. Kuka leikki ke

Luige Harjumaa Estonia. ”Apua” moni ajattelee tässä kohtaa. Eikö ole muuta elämää kuin koiranäyttelyt.  Juhannuksena koiranäyttelyihin. Mutta niin se vaan on hyvät rakkaat ihmiset. Intohimo on se joka sanelee mitä teen ja milloin. Ja intohimoni on koiranäyttelyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut kotona. Joten ei ollut vaikea valinta.  Ja kun tiedossa oli mukavaa seuraa samanhenkisessä porukassa matkailuautoilla. Poikkeus juhannukseen vain se, että järvi ei ole vieressä ja päivä menee näyttelyissä. Lähdimme hyvissä ajoin perjantaina jo matkaan jotta ehditään varmasti saamaan hyvät paikat.   Aurinko paistoi kun Tallinnaan saavuttiin. Kauppojen kautta kierrettyä, saavuimme näyttelypaikalle.  Paikalla ei ollut vielä ketään joten saimme hyvät paikat. Sää vaihteli auringon paisteesta, pieneen vesisateeseen.  Ja kuten juhannukseen kuuluu illalla sai kaivaa villasukat jalkaan.  Jade oli kuin vanha karavaarani otti heti yhden sohvan omakseen. Jade karavaan

Niin se kesä vaan saapui ja ulkonäyttelyt on korkattu.  Viron voittaja näyttely Tallinnassa. Matkavarastus Matkaan lähdettiin lauantaina puolilta päivin. Mukana lähti vain minun pikku prinsessa Jade. Ihanat matkakumppanit  Helena ja Karri, nappasivat minut kyytiin matkalta.  Tarkoituksena oli yöpyä näyttely paikalla matkailuautossa mutta . Juuri ennen matkaa viron kennelliitto ilmoitti, ettei näyttely paikalla saisi enää yöpyä. Toimeliaiden ystävien ansioista Eestin kennelliitto järjesti näyttelypaikan vierestä parkkipaikka joka oli vartioitu 24h. Paikalle saavuttua vihdoin kun oli nuo kaupat ensin koluttu. Niin aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Parkkipaikka oli todella vartioitu. Mies istui kopissaan 24h ja parkissa oli luksus autoja. Koirilla oli nurmikenttää vieressä ulkoilutukseen, jopa koiran kakkaroskis.  Rauhallista oli koska muita karavaraaneita meidän ja naapuri auton lisäksi ei sitten paikalle saapunut.  Aamulla selvisi että olivat yöpyneet näyttelypa

Kesä saapuu pikkuhiljaa ja ulkonäyttelykausi alkaa olla ajankohtaisia.  Eli näyttelyteltat kaivettava talvivarastosta tai niitä hankitaan kovaa vauhtia tarvikeliikkeistä.  Muutamia asioita tästä teltasta: tarkista, että  kaikki oleellinen on telttapussukassa mukana. Kuten telttakepit, vasara/nuija jolla saa ne telttatapit kunnolla kiinni. Viime vuonnakin useaan otteeseen lenteli telttoja tuulenpuuskassa. Se vasara ei ole suuri investointi teltan verrattuna. Toki sitä näyttelyissä saa naapuriltakin lainaksi, mutta helpointa on kun on oma. Toinen asia mikä tulee teltan pystyttämiseen on se, että opettelee miten se teltta pystytetään. Toki apua saa taas tässäkin näyttelypaikalta,   mutta hyvähän se olisi osata itsekin. Tällä säästyt ylimääräiseltä hermoilulta. Seuraava asia on,   muista tulla ajoissa paikalle. Parhaat telttapaikat viedään ensin. Toiset käyvät jo edellisenä iltana pystyttämässä telttansa, jotta varmasti on hyvät paikat. Ja tämä on minusta hyvä asia, se vain antaa kuva

Leijonien Lahti KV näyttelyreissu! Niin lähti käyntiin Sunnuntai aamu kauniin ja lämpimän keväisen sään jälkeen oli säänherra päättänyt laittaa meidän kiusaksi -12 astetta pakkasta aamusta. No siinä autoa pakatessa ei se vielä kauheasti haitannut. Mutta kun istahdin autoon ja aloin käynnistellä, niin ei auto lähtenytkään käyntiin.  Pienoisen paniikin jälkeen, mietin mitä tehdä. Soitto iskälle ja sieltä tuli kehotus laittaa auto lämmitykseen. No auto piuhan nokkaan ja juomaan lisää kahvia sisälle. Puoli tuntia ja lähtihän se auto siitä sitten käyntiin. Ja matka alkoi. Äitini hyppäsi matkalla avuksi. Lahteen päästiin ja siellähän oli jo hännänheiluttajia sekä niiden omistajia hymyssä suin. Tilaa Lahdessa on kolme eri hallia käytössä. Mutta tuntui, että toiset hallit olivat todella täysiä ja toisaalla oli taas tilaa.  Kavereiden tapaamisen kannalta oli myös hankalaa, kun oli monessa hallissa. Niin ei välttämättä nähnyt kaikkia päivänaikana.  Löwcheitä oli ilmoittautunut kuusi jo

Viikonloppu Tallinnassa.  Hyvien ystävien seurassa ystävänpäivän vietto.  Kuulostaa ihanalle ja rentouttavalle viikonlopulle. Ihanaa kyllä, mutta miten sen rentouttavan nyt ottaa.  Perjantai alkoi kahden matkaan lähtevän leijonan pesulla. Ja puolen päivän aikaan piti olla jo matkalla. Matka seuralaiset nappasivat minut ja koirat kyytiin. Ja laivalle päästiin. Laivalta pois pääsy taas kesti. Tuntui ikuisuudelta jonottaa pois laivasta. Ja lopulta kun päästiin laivasta niin suoraan kauppaan ostamaan syötävät ja juotavat viikonloppua varten. Kämpille päästessä, olikin kello jo ilta kahdeksan.  Vielä koirien hoitotoimet ja hiusten laittoa. Taisi se lopulta olla puoli yö kun vihdoin nukkumaan pääsi ja kello soimassa puoli kuusi. Lauantaiaamu herätys ja koirat ulos ja ihana siellä olikin märkää ja tarkoitti siis leijonien tassujen pesua ja föönausta vielä aamulla.  Kaikki onneksi ehdittiin valmiiksi kun 8.00 piti olla jo liikenteessä.  Oli siis ryhmänäyttelyn vuoro.  Ja matkakavereilla

Kello oli herättämässä jo aamulla neljältä. Mutta kuinka ollakaan nelijalkainen herätyskello päätti alkaa voida pahoin kahdelta. Eli ne niistä unista sitten. Mutta ei se mitään kun tiedossa oli päivä Frankfurtissa. Kaikki alkoi lupaavasti, koneeseen päästiin.   Mutta kuinka ollakaan paikkani olikin keskellä kahden ison miehen välissä. Huhuh onneksi ei ollut pidempi matka. Nyt tiedän miltä tuntuu pihvistä olla sämpylöiden välissä tiiviisti :D No yritti se toinen setä siinä vitsejä välillä kerroilla. Että ihan turvallista siinä oli. Perille siis pääsin. Seuraava kysymys olikin. Ei missään kylttejä tai muutakaan infoa, mihin mukana matkaava koira tuodaan. Yhdeltä henkilökunta sedältä kysymään joka ei siis puhunut kuin saksaa. No sain kyllä selvitettyä, että mitä etsin ja sen verran setä ymmärsi että ohjasi minut oikeaan paikkaa. Tästä siis jäinkin miettimään, että miksi ei voi selkeästi opasteita laittaa mihin mikäkin tulee. Sain siis koiran ja vastaanottaja löydettiin.  Nyt olisi sit

Lordin ollessa näyttelyreisulla Outin kanssa olin minä Turun näyttelyssä töissä kehäsihteerinä. Se on hyvin palkitsevaa olla välillä siellä ns. toisella puolella.  Sitä oppii korista ja ihmisistä paljon uusia asioita. Mietinkin useasti itse ollessani koirien kanssa. Miksi sihteerit ovat monesti niin epäystävällisiä. Miksi näin? Itse ainakin sihteerinä ollessa, yritin olla hymyilevä ja yrittää auttaa ja opastaa niitä jotka eivät ole näyttelyissä käyneet. Onhan siinä kiire koko ajan ja muistettavaa on paljon. Mutta onko unohtunut se oleellinen asia "näyttelyistä nauttiminen". Niin sihteereiltä, tuomareilta kuin koiranäyttelyväeltä Ystävien seurassa viihtyminen ja nauru, ilo? Olemmehan ns. asiakaspalvelu suhteessa  ja näin annamme käytöksellämme myös tietynlaisen kuvan meistä. Ymmärrän kyllä, nykyään näyttelyväki maksaa korkeita ilmoittautumismaksuja ja vaativat sillä myös arvostusta. Sekä asiallista käyttäytymistä niin kanssa kilpailijoilta kun näyttelyn henkilökunnalta.

FI CH EE CH HU JCH EE JCH LT JCH HeJW-12 FIJW-12 JWW-13 CHIC CHOIX JOHN MURRAY "Lordi" Kävi 24.1.2015 Outin kanssa Liettuan reisulla. Ja saavutti siellä  LT CAC, CACIB, BOB AND LT CH Joten näin on siis nyt myös Liettuan valio. 

Lunta on tullut ja koirat nauttivat. Jade on oikein lumipeto kasvattaja kertoi, että on tainnut pentu tulla äitiinsä. Joka onkin lähtöisin täältä Suomesta ja tykkää myös lumesta. Tässä Eldarin ja Jaden tyylinäytettä.